Isänpäivä

Olemme taas viettäneet Isänpäivää. Ainakin useimmissa perheissä niin tehdään, osassa ehkä vanhasta tottumuksesta – niin on ollut tapana, osassa taas aidosta kiintymyksestä ja rakkaudesta isään. Isänpäivän viettäminen tarkoittaa yleensä lahjoja, tavallisesti tavaraa. Siitä etteivät tavaralahjat unohdu pitävät mainokset huolen.

Itse olen sanonut jyrkän EI tavaralle. Sitä minulla on enemmän kuin ikinä tulen tarvitsemaan vaikka eläisin kuinka vanhaksi. Mutta muistaminen on mukavaa, vaikkapa Skype-puhelulla. Ja kun lapsenlapset muistavat se on suorastaan liikuttavaa. Olen niin onnellisessa asemassa, että olen monena vuonna saanut lapsenlapsien, kahden pienen tytön, tekemät isänpäiväpiirustukset. Ne ovat vuosi vuodelta tulleet hienommiksi ja ovat kaikki huolella säilytetty.

Useimmat juhlapyhät liittyvät yhteisöön, kuten Itsenäisyyspäivä. Mutta on kolme päivää jotka ovat ennen kaikkea perheen juhlia, Äitienpäivä, Isänpäivä ja Joulu. Äidin ja isän merkityksen muistaminen ja kunnioittaminen muistuttavat meitä siitä että perhe on yhteiskunnan perusta. Ja Joulu on antanut meille Jeesusksen ja hänen kauttaan Kristinuskon, jonka opetukset ovat, ainakin tulisivat olla, meidän elämämme siveellisinä ja moraalisina tienviittoina. Vaikka sinkkutalouksien määrä kasvaa, niin perhe on yhä yhteiskuntamme perusta. Ilman tervettä ja hyvinvoivaa perhettä on vaikea, ellei mahdoton, saada aikaan tervettä ja hyvin toimivaa yhteiskuntaa.. Kristuksen moraaliopetukset ovat perustana sille miten yhteiskunnan jäseninä toisiimme suhtaudumme ja lakejamme kehitämme. Näin ainakin tulisi olla.

Vuosisatojen aikana muotoutuneet perusarvot ovat olleet hyvinä ja vahvoina peruskivinä elämällemme yksilöinä ja yhteisön jäseninä. Välillä ihmetyttää nykyajan halu muuttaa kaikki vanha. Kuulostaa kovin oudolta jos nainen ei ole nainen, eikä mies mies, vaan henkilö. Perheenisän sijasta perheenhenkilö vaikuttaa omituiselta geneettiseltä virheeltä. Minä ainakaan en halua olla lapsenlapsilleni henkilö. Kutsukoot minua nimellä kuten tähänkin asti, tai  jos haluavat, iso-isä, farfar tai grandpa.

Me suuret ikäluokat olemme nähneet suuremmat muutokset kuin tuskin mikään sukupolvi ennen meitä. Suurin osa muutoksista, varsinkin teknologiassa, ovat olleet hyödyllisiä ja tehneet elämästämme rikkaampaa,inhimillisempää ja helpompaa. Mutta antakaamme koeteltujen perusarvojen pysyä muuttumattomina. Olkoon isä edelleen isä ja äiti äiti. Ja antakaamme heille se kiitos ja arvo joka heille kuuluu.

Hyvää Joulun odotusta

 

J. Ehnroth