Miksi lasten pitää kärsiä?

Viime kuukausina olemme saaneet päivittäin nähdä kuvia Lähi-Idän konflikteista, tuhotuista kaupungeista ja ehkä kaikkein koskettavimmista: kärsivistä ja kuolleista lapsista. Voimme olla mitä mieltä hyvänsä konfliktien syistä ja meillä voi olla erilaisia sympatioita ja antipatioita, mutta useimmat meistä lienevät kauhistuneita lasten kohtaloista. Hehän eivät ole mitenkään vastuussa aikuisten itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta.

Ihmettelemme ja kauhistelemme kuinka nuo ihmiset voivat syyllistyä tuollaiseen. Teemmekö jo mielessämme jaon heihin ja meihin, pahoihin ja hyviin? Ajattelemmeko että niiden täytyy olla erilaisia, koska pystyvät moisiin tekoihin?
Onko tosiaan niin? Ovatko nuo toiset todellakin niin erilaisia? Olen saanut elää ja olla työssä erilaisissa maissa ja kulttuureissa jo 60-luvulta lähtien. Kokemukseni on, että ihmiset yleensä, huolimatta erilaisista tavoista, historiasta, lakijärjestelmistä ja uskonnoista, ovat pohjimmiltaan samanlaisia – pyrkivät hyvään ja kunnialliseen elämään ja huolehtivat lapsistaan. Mutta niin on että tietyissä olosuhteissa ja hallintojärjestelmissä on ihmisiä jotka pystyvät hirvittäviin tekoihin.

Olen viime vuosina koettanut tutkia kulttuurimme ja uskontomme alkuaikoja myös ikonien kautta. Monet niistä kuvaavat Neitsyt Mariaa ja Jeesus lasta. Tai niin kuin ikonien kielellä sanotaan ”Jumalanäitiä-Teotokos”. Niistä välittyy rakkauden ja hellyyden sanoma. On myös ikoneja jotka on omistettu marttyyreille, oman aikansa erilaisille. Sellaisille jotka vallanpitäjät kokivat uhaksi omille asemilleen ja järjestelmille ja jotka sen vuoksi surmattiin. Sellainenhan Jeesuskin oli.

Ikoneilla on yleensä nimi. Yksi viimeisimpiä hankintojani on ikoni ”Pyhän Sofian Ylistys”. Sofia oli kirkon alkuaikojen marttyyri. Hänellä oli kolme tytärtä, Pistis, Elpis ja Agape- suomeksi Usko, Toivo ja Rakkaus. Kaikki kolme tytärtä surmattiin keisari Hadrianuksen aikana 100-luvulla kristinuskon tähden, vieraan ja vaarallisen harhauskon vuoksi, joka oli uhkana keisarin jumalasemalle. Tuntuu kauhealta ajatella että pienet tytöt on täytynyt surmata. Mutta hehän olivat erilaisia, uhkana vallanpitäjille.
Tuleeko mieleen kuvat nykypäivän surmatuista lapsista? Kahden pienen tytön isoisänä tällainen tuntuu erityisen kauhistuttavalta ja vastenmieliseltä. Se sotii meidän kaikkein syvimpiä tuntojamme ja arvojamme vastaan – lapsiemme suojelua.

Mikä oikeastaan on muuttunut 2000 vuodessa, olemmeko tulleet yhtään paremmiksi ihmisiksi? Tämän päivän Uskot, Toivot ja Rakkaudet ovat edelleen uhreja.
Yksi Uuden Testamentin ydinsanomista mielestäni on ”kohdelkaa muita niin kuin toivoisitte itseänne kohdeltavan.” Olkaamme  lujina pahuutta vastaan, mutta älköön se estäkö meitä olemasta hyviä ja oikeudenmukaisia.

Mitä me itse kukin voimme tehdä lasten hyväksi !!

 

J. Ehnroth