Mitä symbolit kertovat?

Elämme joka päivä symbolien keskellä. Olemme niin tottuneet niihin ja sisäistäneet niiden merkityksen, että sen enempää ajattelematta yhdistämme ne tiettyihin tuotteisiin, instituutioihin ja ajatuksiin. Tunnistamme auton keulan merkistä auton, kirjaimesta kaupan, väristä tai iskulauseesta tuotteen jne., jne. loputtomasti. Ja tähän symbolien luojat ovat tietysti pyrkineetkin -ja onnistuneet hyvin- saamaan meidät tuotteiden ja ideoiden suosijoiksi ja käyttäjiksi.

Symboleja kohtaamme kaikilla elämän aloilla, paitsi taloudessa myös uskonnoissa. Raamattu kertoo monia asioita symbolein. Luemme että Jumala on valkeus ja yhdistämme valkeuden päivään, hyvään ja edistykseen. Sen vastakohta pimeä saa meidät ajattelemaan jotakin pelottavaa, huonoa ja takapajuista. Puhumme pimeyden ruhtinaasta ja olemme pimennossa kun emme oikein tiedä missä olemme, olemme eksyksissä.

Jotkut luvutkin symbolisoivat asioita. Yksi edustaa voittajaa, parasta. Luku kolmetoista taas on vaaran merkki, on oltava varovainen. Johanneksen Ilmestyksestä (13:18) tiedämme pedon luvun, 666. Sitä näkee kirjoitettuna talojen seiniin kaupungeissa, joissa on levottomuuksia ja mellakoita.

Viime sunnuntain, ensimmäisen adventin, messussa ovi esitettiin muutoksen symbolina. Ovi tai portti symbolisoi pääsyä johonkin tavoiteltuun, tai toisenlaiseen tilaan. Talossa ovi on se, johon kolkutetaan, se suljetaan tai avataan, päästetään sisään. Jeesus todisti itsestään (Joh.10:9) minä olen portti, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu.

Mietiskelin näitä lukemattomia symboleja kun ostin pienelle, viisivuotiaalle tytölle lahjaksi kaulakorun, jossa oli symbolit SYDÄN, RISTI ja ANKKURI. Mitä nämä kolme merkkiä symbolisoivat? Ehkä saamme vastauksen Paavalin Ensimmäisestä Kirjeestä Korinttilaisille. Luvussa 13 puhutaan uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Ja siitähän on kysymys. Ne ovat uskon, toivon ja rakkauden symbolit. Ne olivat vielä muutama vuosikymmen sitten yleisiä mm. joulukoristeissa. Ja merimiehillä lähes pakolliset, tavallisesti tatuoituna käsivarteen tai rintaan.

Sydän on hyvin voimakas symboli ja jos vielä väri on punainen niin yhdistämme sen epäröimättä rakkauteen. Jos sydämessä on nuoli, tiedämme sen olevan Amorin nuolen. Rikkinäinen sydän taas kuvastaa menetettyä rakkautta, sydänsuruja. Egyptiläiset punnitsivat sydämen kuoleman jälkeen kun arvioitiin ihmisen teot. Raamatussa sydän kuvastaa usein ihmisen sisintä. Ihminen katsoo ulkokuoren, Jumala näkee sydämen (Sananl.15:11)

Jo varhain sydän yhdistettiin paitsi maalliseen niin myös mystis-taivaalliseen rakkauteen. Nuolen lävistämä sydän ei kuvaa vain maallisen rakkauden pauloissa olevia, vaan kirkkotaiteessa se merkitsee myös ihmisiä rakastavaa ja heidän tähtensä kärsivää Vapahtajaa. Katolisissa maissa Jeesuksen sydämen muistolle on pyhitetty useita kirkkoja, tunnetuin lienee Pariisin Sacre-Coeur.

Risti on uskonnollisista symboleista tunnetuin. Yhdistämme sen Kirkkoon ja Kristinuskoon. Paitsi kuolemaa ja hautaa siinä kuvastuu myös lupaus iankaikkisesta elämästä Kristuksen ristinkuoleman kautta. Näin epäilemättä ajattelivat entisaikojen merenkulkijatkin. Merimatkat olivat vaarallisia. Koskaan ei voinut olla varma selvitäänkö perille, hukkumiskuolema oli liiankin tuttu. Ristin merkki toi lohtua ja uskoa.

 

Entä ankkuri. Miten se edustaa toivoa? Olemme ankkuroineet itsemme johonkin pysyvään ja toivomme sen kestävän. Näin ankkurin on uskottu symbolisoivan lujuutta, turvallisuutta ja toivoa. Niin kuin merimies pitkän ja vaarallisen purjehduksen jälkeen saa ankkurin pohjaan. Ollaan turvallisesti perillä. Toivo ei ollut turhaa.

Muistan lukeneeni että usko, toivo ja rakkaus olivat ristiretkiritarien – knights templar – kolme perushyvettä.

Mutta miten selitän nämä kolme symbolia pienelle, viisivuotiaalle tytölle?

USKO että on korkeampia voimia jotka ovat tukenasi, mutta usko myös itseesi että osaat ja onnistut kun yrität.

TOIVO että asiat järjestyvät parhain päin, vaikka joskus voi olla vaikeatakin

Ja RAKKAUS, suurin kaikista on rakkaus. Luota että sinua rakastetaan ja uskalla myös rakastaa muita.

 

Hyvää joulunaikaa,

 

J. Ehnroth

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*